Innovatiiviset luomukset tekijältä Elio Lumen

Elio Lumen yhdistää kristillisen symboliikan nykyaikaiseen minimalismiin. Hän maalaa pelkistettyjä, käsin maalattuja teoksia siitä, mikä kantaa ihmistä: toivosta, luottamuksesta, jäähyväisistä ja uudesta alusta. Teokset syntyvät akryylilla ja palettiveitsellä, mattasävyisissä neutraaleissa väreissä ja harkituilla kullan korostuksilla. Toistuvat symbolit – valokaista, tyyni vesi, suojeleva paimen, hiljainen kyyhkynen, seppele, avoin tie – tulkitaan nykykielellä: riittävän abstrakteja jättämään tilaa, riittävän selkeitä koskettamaan sisintä. Tuntopinta ja negatiivisen tilan tietoinen käyttö luovat pysähtymisen hetkiä: kuvia, jotka juurruttavat, lohduttavat ja tekevät luottamuksen tuntuvaksi.

Miten kaikki alkoi?

„Olen pitkään valaissut teatterilavasteita. Yhden harjoituksen jälkeen salin valot jäivät sammuksiin ja vain kapea valokiila osui tyhjään pintaan – yhtäkkiä näin siinä tien, eräänlaisen ”jatkon”. Pian sen jälkeen ystäväni kuoli. Ymmärsin, kuinka paljon ihmiset tarvitsevat kuvia, jotka hiljaa sanovat: ”Jaksat tämän. Se jatkuu.” Tästä valon, hiljaisuuden ja jäähyväisten yhdistelmästä syntyivät ensimmäiset maalaukseni.”

Miksi taiteilijanimi ”Elio Lumen”?

„”Elio” kuulostaa auringolta, ”Lumen” valolta. Siitä on kyse: ei hahmoista, jotka ”todistavat” jotakin, vaan valosta suuntana. Kun kirkkauden juova jakaa pinnan, kun vesi tyyntyy tai kapea seppeleen muoto kokoaa katseen, syntyy tilaa toivolle ilman suuria sanoja.”

Miksi kristillinen kuvakieli – ja silti moderni?

„Monet symbolit ovat meissä syvällä, vaikka emme kävisikään kirkossa: tie, vesi, seppele, kyyhkynen, paimen, tyhjä hauta. Käytän niitä pelkistetyssä muodossa – yleisinä merkkeinä lohdusta, uudesta alusta ja kuulumisesta johonkin. Minua ei kiinnosta menneisyys sinänsä vaan tämä hetki: mikä auttaa minua juuri nyt hengittämään ja jatkamaan? Siksi jätän pois patetian ja kerron rauhan, pinnan ja valon kautta.”

Miten teoksesi eroavat perinteisistä kirkkomaalauksista?

„Ei kuvittavuutta, ei kullanloistoa koreiluna, ei ylikuormitusta. Työskentelen mattaneutraalien sävyjen, tyhjän tilan, karkeiden palettiveitsen jälkien ja hyvin harkitun kullan kanssa – enemmän hiljaisena korostuksena. Maalausten ei ole tarkoitus hallita tilaa, vaan kulkea rinnalla. Ne toimivat kuin lyhyt, hyvä lause: selkeä, rauhallinen ja kantava.”

Mitä maalaukset pitäisi herättää?

„Lyhyt, hyvä hetki päivässä. Yksi katse, yksi hengenveto, pala luottamusta. Jos joku sanoo: ”Saan taas nukuttua”, ”Kävin sen keskustelun”, ”Uskon, että kaikki järjestyy” – silloin maalaus on tehnyt sen, mitä varten sen maalasin.”